Onnistuvaiset – nuo kohtaamisissaan suuret

Tämä aika on monella tapaa erilaista aikaa kuin koskaan aiemmin olemme eläneet.
Mietiskelen, onko yhtä sanaa millä sitä voisi kuvata – niin monia maailmallisia,
valtakunnallisia, työelämän, ihmisen ja luomakunnan asioita tapahtuu ennen
näkemättömällä tavalla. Jos on valittava yksi sana – se on kohtaaminen. Niin monet
kohtaamiset ovat onnistuneet, mutta myös löytäneet tiensä väärinkäytöksen,
epäymmärryksen ja hämmennyksen, tahdottomuuden poluille. On onnistuvaisia –
heitä jotka luontaisesti tai elämän edessä oppinsa saaneina, opiskellen, harjoitellen
onnistuvat kohtaamisissaan luoden uutta hyvää ja eteenpäin vievää voimaa.

Kohtaamisen taito, onko se taitoa tulla itsestä ulospäin, rohkeutta katsastaa toisen
ajatuksia ja mielipiteitä laajasti, tarttuen siihen hetkeen jota kutakin kohtaaminen
suo? Onko se ajatusta ja asennetta siihen, että voi hyväksyä niin oman mielipiteen
kuin toisenkin, erityisesti kun se on erilainen tai jopa vastakkainen omalle? Onko se
ymmärrystä siihen, että se mikä itselle näyttäytyy ehdottomana totuutena, elämän
raadollisena ja koettuna arkijärkenä – voisikin sisältää myös toisenlaisen
kokemuksen, ajatuksen että totuus on laajempi kuin oma ajatusmaailma ja
kokemuksen pintataso?

Onko totuus hyvästä kohtaamisesta jossain tuolla – tavoittamattomissa? Vai voisiko
sitä tavoittaa pysähtymällä hetkiseksi, tutkia omaa ajatusmaailmaa ja sen vaikutusta
omaan toimintaan ja sen kosketusta muihin ja ympäristöön? Lienee helpompaa
yleisesti pohtia miten itsen ulkopuolella olevat monisäikeiset asiat vaikuttavat
meihin, jolloin näkökulmat omasta tilanteisiin ja kohtaamisiin vaikuttamisesta voi
jäädä puolitiehen. On tärkeää tuntea itseään; sitä mikä itselle sopii ja on hyväksi,
toisaalta myös niitä asioita jotka tuovat painolastia ja vaikeutta elämään tai tuntuvat
ahdistavilta, lannistavilta tai pelottavilta. Silloin on helpompi kohdata toinenkin –
lajitoveri – jolla on saman lailla omia vahvuuksia ja myös huolen aiheita, pelkoja,
arkuuksia ja hankalalta tuntuvia asioita. Työelämässä tämä näyttäytyy varsin
nopeasti esihenkilö – työntekijä suhteessa. Nykyaikainen, osaava esihenkilö
ymmärtää johdettaviensa erilaisia persoonallisuuksia, työpersoonia, voimavaroja ja
inhimillisiä pelkoja tai kuormituksen lähteitä, ottaen nämä asiat huomioon
johtamisessaan. Taitava esihenkilö johtaa huomioiden sen minkälaista johtamisen
tyyliä missäkin tilanteessa kenellekin suunnataan. Yksi ainoa johtamisen tyyli ei voi
toimia kaikkien kanssa kaikissa tilanteissa.

Työyhteisössä rikkautta ovat monenlaiset persoonat – yksin työskentelevät,
joukkoihmiset, monenlaiset erilaiset työpersoonat jotka saavat käyttövoimansa
hyvinvointiin nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta sekä erityisesti kohdatuksi
tulemisesta omana itsenään, yksilöllisinä työpersoonallisuuksina. Esihenkilöt tulisi
kohdata oman johtonsa taholta yksilöinä, arvokkaana osana johtamisjärjestelmää,
jossa painotus tulisi olla laadukkaassa kohtaamisten ja onnistumisten
mahdollistamisessa kautta koko organisaation. Paras tapa muuttaa toisten
käyttäytymistä on muuttaa omaa tapaansa reagoida heihin.

Kehittäminen on avainsana, joka herättää intohimoja puoleen jos toiseen. Voinee
kysyä, onko kehittäminen apinointia, mitäänsanomatonta ulkoa opittua
puuhastelua, jossa jonkun ohjeistamana toteutetaan nopeita muutoksia vailla
mahdollisuutta tarkastella niiden antia ihmisille tai organisaatiolle. Vai onko se
aidosti yksilöistä lähtevää, uuden innostavan oivalluksen kehittämistä ja kokeilua
käytännön tasolla, järkevyyden ja toimivuuden aitoa punnitsemista, niin että siitä voi
aidosti iloita niin uuden asian keksijät kuin käyttäjät?

Kohtaamisessa ja kehittämiseen innostamisessa edesauttaa hyvä tunneäly, ts. kyky
ymmärtää omia ja toisen tunteita, omien tunteiden hallinta, itsensä motivoiminen ja
ihmissuhteiden hoitokyky. Yleensä tällaisia kykyjä omaava ihminen on kiinnostava ja
vetää myös puoleensa helpommin muita ihmisiä – ehkä sitten yhdessä on helpompi
myös onnistua. Voidaanko tällä siis kuvata onnistuvaisten tunnusmerkistöä? Ja jos
ihminen ajattelee ainakin 70 000 ajatusta vuorokaudessa – voiko omalla
aktiivisemmalla ajatustensa laatuun, avaruuteen ja myönteisyyteen
suuntautumisella vaikuttaa omaan olotilaan? Kyllä voi, joten testata voi vaaratta.
Ehkäpä joskus voisi kysyä itseltä – ihan vain varmuuden vuoksi – kuunteleeko toista
vai odottaako vain puheenvuoroa? Jos haluaa parempia kohtaamisia ihmisten
kanssa kannattaa auttaa heitä ensin saavuttamaan hyvä kohtaaminen sinun itsesi
kanssa. Kaikki mahdollisuudet alkavat tästä hetkestä ja tämä päivä tekee jo
huomisesta unelman.

Kohtaamisen harjoittelussa tärkeintä on kohdata ensin itsensä – omat eri puolensa,
omat eri kasvonsa ja tunnetilansa. Luonto tarjoaa siihen loistavia mahdollisuuksia
meille kaikille – maailman jossa saa olla oma itsensä kaikkine eri puolineen, saaden
aina vastakaikua omille ajatuksille ja tunteille. Luonto ei jätä ketään kylmäksi, ei
ilman vastausta. Luonnon sanoituskyky inhimillisille ilmiöille on vastaantulevaa,
ymmärtäväistä ja tuomitsematonta.
​
Tämä blogi syntyi metsäretkellä, keskellä lumista kuusikkoa, käpytikan touhuja
havainnoidessa. Mitähän sinä voisit oivaltaa luonnossa?

Satu Hautala
Työpsykologi