Matti ja Teppo sen jo tiesi

Kaikkien tuntemat viihdeartistit tiesivät jo hyvissä ajoin mitä työelämässä tulee tapahtumaan –totesivat ensin että ”mä joka päivä töitä teen ” ja ”mä näitä polkuja tallaan” kulkien tähän aikaan   ”minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy”. Tällä hetkellä työelämä tutkijoiden mukaan kaksi suurta voimaa muovaa työntekijöiden arkea: kiihtyvä työtahti ja tarve psykologiselle turvallisuudelle. Työelämän murroksessa organisaatioilta vaaditaan jatkuvaa innovointia ja mukautumista, mikä luo valtavia paineita myös yksilöille. Mutta mitä tämä tarkoittaa työntekijöiden jaksamisen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta?

Työpsykologian saralla on viimeaikaisissa tutkimuksissa tutkittu työelämän kiihtymistä erityisesti digitalisaation, globalisaation ja teknologisten muutosten näkökulmasta. Työelämän kiihtyminen viittaa siihen, kuinka työtahti ja vaatimukset ovat kasvaneet nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi jatkuvaa uuden oppimista, nopeaa reagointia muutoksiin ja monitehtäväisyyden lisääntymistä.  Tutkimuksissa on korostettu, että tällainen kehitys voi lisätä työntekijöiden kuormitusta ja stressiä, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuksia, jos työyhteisö tukee hyvinvointia ja motivaatiota.

Työelämän kiihtymisen haittapuoliksi voidaan lukea mahdollinen työtahdin nopeutuminen jolloin tehtävien välillä tasapainottelu lisää painetta työntekijöille. Tämä johtaa usein stressin kasvuun ja uupumiseen, jos palautumiselle ei jää riittävästi aikaa. Kiireessä työntekijät saattavat unohtaa pitää taukoja, mikä voi heikentää heidän keskittymistään ja jaksamistaan. Kiireessä innovatiivinen ajattelu jää helposti arjen rutiinien alle.

Ilman riittävää lepoa stressi voi kumuloitua. Jatkuvat keskeytykset, monitehtäväisyys ja muuttuvat tilanteet vievät energiaa ja vaikeuttavat keskittymistä jolloin puhutaan kognitiivisesta ylikuormituksesta. Tämä voi heikentää päätöksentekoa ja työtehoa. Kiireisen työelämän keskellä vuorovaikutukseen jäävä aika vähenee, mikä voi heikentää tiimien yhteenkuuluvuutta ja työyhteisön tukea.

Tutkijat puhuvat myös BANI-maailmasta joka kuvaa nykyajan toimintaympäristöä ja sen haasteita organisaatioille. Tyypillistä tällaiselle ympäristölle on se että järjestelmät ja rakenteet voivat olla näennäisesti vahvoja, mutta ne voivat murtua odottamattomien muutosten tai kriisien edessä. Epävarmuus ja jatkuvat muutokset voivat aiheuttaa ahdistusta sekä yksilöissä että organisaatioissa. Syyn ja seurauksen välinen suhde ei ole enää selkeä, ja pienet muutokset voivat johtaa suuriin vaikutuksiin. Muutosten nopeus ja monimutkaisuus tekevät ympäristöstä vaikeasti ymmärrettävän. Lyhyesti kuvattuna BANIin yhdistetään ominaisuudet Brittle (hauras), Anxious (ahdistunut), Nonlinear (epälineaarinen) ja Incomprehensible (käsittämätön). Organisaatioiden on BANI-maailmassa tärkeää kehittää resilienssiä eli joustavuutta ja kykyä sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Tämä edellyttää esimerkiksi avoimuutta, yhteistyötä ja jatkuvaa oppimista.

Kun vauhti kiihtyy, kognitiivinen ergonomia sakkaa ja jaksaminen ohentuu, on syytä niin organisaation kuin yksittäisen työntekijän pysähtyä skannaamaan tilannettaan. Ratkaisuja kannattaa hakea luovasti, syyllistämättä, mutta muistaen myös, etteivät asiat etene, jos ei niitä tunnista, tunnusta ja ota tavoitteellisen työstämisen piiriin. Organisaation ja esihenkilöiden rooli työntekijöiden jaksamisen tukemisessa on ratkaisevaa. Resurssit työn tekemiseen tulee olla tarkoituksenmukaiset, kuten se että työntekijöillä on käytössään työkalut, tuki ja aika tehtäviensä suorittamiseen.  Etätyö, joustavat työajat ja muut jouston vaihtoehdot tukevat työntekijöiden jaksamista. Liian laaja tehtäväkenttä voidaan kaventaa strategisesti tärkeisiin asioihin ja priorisoinnin tärkeys on hyvä ottaa osaksi strategioita. Jatkuvaan oppimiseen kannustaminen, kuten erilaiset koulutukset ja osaamisen kehittäminen auttavat työntekijöitä sopeutumaan muutoksiin.

Tämän lisäksi vähintään yhtä tärkeää on työntekijän itsensä panostaa omaan hyvinvointiinsa ja sitä kautta koko työyhteisön jaksamiseen. On tärkeää osata myös itse priorisoida tehtäviään sillä se auttaa hallitsemaan työkuormaa. Lyhyet tauot työpäivän aikana parantavat keskittymiskykyä ja auttavat stressin hallinnassa. Oman jaksamisen kuunteleminen ja tarvittaessa erilaisten toimenpiteiden kuten koulutuksen, työnohjauksen tai vertaistuellisen keskustelun aloittaminen on olennaista. Riittävä uni, liikunta ja vapaa-ajan aktiviteetit tukevat hyvinvointia.

Psykologinen turvallisuus toimii vastapainona kiihtyville vaatimuksille. Se tarkoittaa työyhteisön kulttuuria, jossa työntekijät kokevat voivansa ilmaista itseään vapaasti ilman pelkoa epäonnistumisen leimasta tai rangaistuksesta. Psykologinen turvallisuus ja sen kokeminen kannustaa työntekijöitä jakamaan huolensa ilman pelkoa kielteisistä seurauksista. Tällöin epäonnistumiset nähdään kasvun mahdollisuuksina, ei rangaistavana tekijänä ja virheistä oppiminen vahvistuu. Ideoiden jakaminen rohkaisee luovuutta ja tuo uusia näkökulmia ongelmiin, innovointi helpottuu. Työntekijät, jotka tuntevat olonsa arvostetuiksi, ovat motivoituneempia työskentelemään yhteisten tavoitteiden eteen ja sitoutuminen vahvistuu.

Johtajien rooli psykologisesti turvallisen kulttuurin luomisessa on keskeinen. He voivat avoimesti jakaa omia kokemuksiaan ja kannustaa keskustelussa löytämään uusia näkökulmia. Työntekijöiden huolien ja kehitysehdotusten kuunteleminen auttaa luomaan luottamusta.

Työelämän kiihtyvässä tahdissa psykologinen turvallisuus ei ole vain mukava lisä, vaan välttämätön menestystekijä. Organisaatiot, jotka panostavat turvallisen ilmapiirin rakentamiseen, eivät ainoastaan tue työntekijöidensä hyvinvointia, vaan myös parantavat kilpailukykyään. Nykyisessä normaalissa juuri nämä organisaatiot erottuvat edukseen. Unohtaa ei sovi koskaan oman mielen valtaa – myös kun on tarve auttaa itseä. Marcus Aureliuksen sanoin siis: ”You have power over your mind - not outside events. Realize this, and you will find strength." eli "Sinulla on valta mieleesi – ei ulkoisiin tapahtumiin. Ymmärrä tämä, ja löydät voimasi."

Maailma ja työelämä liikkuu usein sellaisella vauhdilla, että voi tuntua siltä, ettei omalle tahdille ole tilaa. Elämä on kuitenkin ainutlaatuinen ja jokaisella on oikeus kulkea sitä omassa tahdissaan, varmistaen että elämä ei ole vain suorittamista vaan myös elämistä. Elämä on hetkien arvostamista.